-1974
Ensimmäisen kuvani origossa on kotitalo; rintamamiestalo, sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden tyyppitalo. Talon edessä pientilan asuinrakennuksen, aitan, autotallin ja navetta-/puimalarakennuksen rajaama pihapiiri. Pihapiirin ulompina rajoina pihapuut ja -pellot, polku rantasaunalle, kirkonkylään johtava maantie, ojat, kiviset pientareet ja niiden takana haat. Vielä kauempana toisten pientilojen, peltotilkkujen, istutettujen puupeltojen, sekametsien, lampien ja järvien pienipiirteisenä toistuva kuvio.
1975-1983
Toisena tiheä savolainen leppämetsä, entinen kaskimaa tai lehmihaka ja sitä halkova hiekkatie... koulu-ikäisen laajeneva elinpiiri. 70-luvulla leikin intiaania tai Tarzania leppämetsissä ja rakensin sinne alkeellisia majoja. Hiekkatieltä keräsin taskut täyteen pieniä kiviä ritsan ammuksiksi. Metsissä pesi yleisenä räkättirastas. Oli aina kesä.
1984-
Kolmas maisemani on tuloväylä kaupunkiin; ensivaikutelma, optimistiset odotukset ja mielikuvat kaupungin suomista mahdollisuuksista. Tässä kuvassa Varkauden tehtaat ja niiden takana Päiviönsaaren keskustakorttelit. Mutta kuvassa voisi yhtä hyvin olla Helsingin ratapiha eduskuntatalon, kansallismuseon ja Finlandia-talon suuntaan tai Viitostie Kuopion keskussairaalan kohdalta, taustanaan Puijon tumma hahmo.
Kiitos näistä! Tuli monenlaista omakohtaista mieleen. Keskimmäinen kuva voisi olla minun satakuntalainen metsätieni, metsään raivatulta omakotitaloalueelta hiekkatie syrjään hevostilalle. Pitkä matka sinne oli, usein tuli käytyä silti, joskus metsän poikki, joskus tietä pitkin. En tiedä, mitä sieltä haimme. Jotakin kadotettua nostalgiaa, aikamatkailua sekin jo oli. Tien varren pusikoista löytyi muovikasseja täynnä roskia, levällään siellä, joissakin niistä neuloja ja ruiskuja, meidän tulkintojemme mukaan huumeruiskuja, ensimmäinen havainto pahasta maailmasta. Niin lähellä se oli, siinä vehmaan luonnon keskellä.
VastaaPoistaViimeistä kuvaa luulin äkkiäkatsomalta Naistenlahden voimalaksi. Urbaanit rakennelmat ovat hyvin kiehtovia. Minä muistan miten maaseudulta laski maantie Poriin, joskus varhaisaamulla olin isän kyydissä matkalla tädin luo, kaikki kaupungin valot, heräilevä liikenne, tehdashallit ja korkeat piiput, elämän syke. Hurmaava näky. (Aamu-)öiset kaupungit ovat kauniita.